sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Runo analyysi


ONTTO ON EHJÄ

Sch on Mari Kosken runokokoelma, joka ilmestyi 2011.

 Teos on erittäin moderni, eikä siinä esiinny riimejä, eikä trokeeta. Runot poikkeavat toisistaan suuresti, mikä tekee kokonaisuudesta epäyhtenäisen ja osittain jopa hiukan sekavan, koska osa runoista on kirjoitettu persiaksi. Kuten Helsingin Sanomissa 19.5.2011 kulttuuriosastolla kirjoitetaan: ’’Runot ovat rakenteeltaan ja kuvastoltaan keskeneräisiä, mutta kyse on tahallisesta tehokeinosta’’.

Joissakin runoissa sanat olivat vain toistensa perässä ilman mitään järkevää yhteyttä, joissakin taas oli leikitelty taidokkaasti parallelismilla: ’’Tosi sama, toinen merkittävä, tietty sama, toinen merkityksellinen. Tietty sama, toinen tietty; merkittävä; sama; toinen. Tosi sama merkittävä tietty, toinen merkityksellinen, toinen tosi’’. Suurin osa runoista on vapaamitallisia. En osaa arvioida mikä oli varsinainen kliimaksi, mutta oma suosikkini oli: ’’ aika ei ole vihollinen. Vaikka loppuun asti ei päästä, kuolema on keskellä. sinässä, siinä salissa’’. Kuten Tiina Lehikoinen toteaa Keskisuomalaisessa 30.3.2012 sanonnan vapaus miellyttää.

Visuaalisesti pari runoa oli hankala hahmottaa, koska tekstiä oli myös pystysuorassa ja lähtöisin sekä vasemmasta, että oikeasta laidasta samalla rivillä. Eikä sille löytynyt järjellisestä selitystä, koska se havainnoinut runon sisältöä mitenkään. ’’Muutama proosaruno luistaa hauskasti, mutta muuten kirjassa on paljon sumeaa ja jäykkää kieltä’’.

                 Runoissa esiintyy paljon paradokseja kuten: ’’ ontto on ehjä’’ ja ’’ainetta vapautuu aineessa’’. Kosken mielikuvitus on pulpunnut tuomalla numeroita keskelle tekstiä ja vaihtamalla kirjaimia niin, että sana on edelleen tunnistettavissa. Esimerkiksi s-kirjain oli toisinaan korvattu c:llä: ’’ cillä’’ ja j-kirjain y:llä:’’yaartittelua’’. Kielen lisäksi myös välilyöntien määrä, fontti ja sen koko vaihtelivat. Osa runoista oli nimetty, osaa ei. Intertekstuaalisuus oli havaittavissa esimerkiksi runojen nimissä kuten ”Homeros”.

                 Aluksi koin tekstin vaikea lukuiseksi ja haasteelliseksi. Hämmennyin, kun vastaan tulivat persian kieliset runot. Kuitenkin niiden jälkeen teksti muuttui ymmärrettävämmäksi. Kokoelma oli jännittävää luettavaa, sillä et voinut kiirehtiä yhdenkään sanan edelle, koska seuraava sana saattoi olla vaikka numero, nuoli tai muuten aiheeseen mitenkään liittymätön. Kirja avarsi näkemystäni runoudesta ja yleisestikin kirjallisuudesta.



Arvostelut:




1 kommentti:

  1. Jos joku nykyään kirjoittaisi riimejä tai runomitoista vaikka trokeeta, se olisi varmasti yllättävämpää kuin soinnittomuus tai mitattomuus.

    Oliko persian käyttöä selvitetty missään arvostelussa tai kirjan esittelyssä vaikkapa kustantajan sivuilla?

    Koska kokoelman lähestyminen ei varmasti ollut helppoa, keskustelu eri arvostelujen kanssa oli hyvä valinta. Olisit voinut jatkaa sitä enemmänkin.

    VastaaPoista