Runo analyysi

ONTTO ON EHJÄ

Sch on Mari Kosken runokokoelma, joka ilmestyi 2011.

 Teos on erittäin moderni, eikä siinä esiinny riimejä, eikä trokeeta. Runot poikkeavat toisistaan suuresti, mikä tekee kokonaisuudesta epäyhtenäisen ja osittain jopa hiukan sekavan, koska osa runoista on kirjoitettu persiaksi. Kuten Helsingin Sanomissa 19.5.2011 kulttuuriosastolla kirjoitetaan: ’’Runot ovat rakenteeltaan ja kuvastoltaan keskeneräisiä, mutta kyse on tahallisesta tehokeinosta’’.

Joissakin runoissa sanat olivat vain toistensa perässä ilman mitään järkevää yhteyttä, joissakin taas oli leikitelty taidokkaasti parallelismilla: ’’Tosi sama, toinen merkittävä, tietty sama, toinen merkityksellinen. Tietty sama, toinen tietty; merkittävä; sama; toinen. Tosi sama merkittävä tietty, toinen merkityksellinen, toinen tosi’’. Suurin osa runoista on vapaamitallisia. En osaa arvioida mikä oli varsinainen kliimaksi, mutta oma suosikkini oli: ’’ aika ei ole vihollinen. Vaikka loppuun asti ei päästä, kuolema on keskellä. sinässä, siinä salissa’’. Kuten Tiina Lehikoinen toteaa Keskisuomalaisessa 30.3.2012 sanonnan vapaus miellyttää.

Visuaalisesti pari runoa oli hankala hahmottaa, koska tekstiä oli myös pystysuorassa ja lähtöisin sekä vasemmasta, että oikeasta laidasta samalla rivillä. Eikä sille löytynyt järjellisestä selitystä, koska se havainnoinut runon sisältöä mitenkään. ’’Muutama proosaruno luistaa hauskasti, mutta muuten kirjassa on paljon sumeaa ja jäykkää kieltä’’.

                 Runoissa esiintyy paljon paradokseja kuten: ’’ ontto on ehjä’’ ja ’’ainetta vapautuu aineessa’’. Kosken mielikuvitus on pulpunnut tuomalla numeroita keskelle tekstiä ja vaihtamalla kirjaimia niin, että sana on edelleen tunnistettavissa. Esimerkiksi s-kirjain oli toisinaan korvattu c:llä: ’’ cillä’’ ja j-kirjain y:llä:’’yaartittelua’’. Kielen lisäksi myös välilyöntien määrä, fontti ja sen koko vaihtelivat. Osa runoista oli nimetty, osaa ei. Intertekstuaalisuus oli havaittavissa esimerkiksi runojen nimissä kuten ”Homeros”.

                 Aluksi koin tekstin vaikea lukuiseksi ja haasteelliseksi. Hämmennyin, kun vastaan tulivat persian kieliset runot. Kuitenkin niiden jälkeen teksti muuttui ymmärrettävämmäksi. Kokoelma oli jännittävää luettavaa, sillä et voinut kiirehtiä yhdenkään sanan edelle, koska seuraava sana saattoi olla vaikka numero, nuoli tai muuten aiheeseen mitenkään liittymätön. Kirja avarsi näkemystäni runoudesta ja yleisestikin kirjallisuudesta.

Arvostelut:

http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/tiina-lehikoinen-isoympyrakatubr-vs-luoma-aho-remorabr-mari-koski-sch/844263

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kosken+runoissa++havainnot++hakevat+kielt%C3%A4/HS20110518SI1KU03taz

Hesari runo

13-vuotias humalassa
tyttö humalassa perjantai-iltana
lähti liikkeelle ja yritti oikean jalkansa ylitse
ambulanssi puhalsi vanhemmille

Proosan analyysi

              

KRAPULAN KUKKIA JA MOSAIIKKIA PILLEREISTÄ

Susanna Alakosken romaani Sikalat on kertomus epätoivoisesta alkoholismista ja väkivallasta, joka sijoittuu Ruotsiin, köyhään lähiöön nimeltä Fridhem.  Kirja kertoo tapahtumista murrosikäisen Leenan silmin, tämän perheestä ja ystävistä. Miltä tuntuu, kun ei voi mennä kotiin yöksi tai, kun ruokaa ei ole, koska rahat menevät trokarille. Leenalla on kaksi läheistä ystävää, jotka käyvät samaa selviytymiskamppailua, kuin hän itse. Riitta on vuotta vanhempi ja Åse, jonka luokse hän livahtaa parvekkeen kautta turvaan, vuotta nuorempi.

Kertoja on päähenkilö Leena, jonka lapsuus ajoittuu Neuvostoliiton ja Abban kulta-aikaan. Hän kertoo tapahtumat omasta näkökulmastaan yksikön ensimmäisessä persoonassa. Tämä tekee tarinasta paljon koskettavamman, kuin se olisi ulkopuolisen kertomana. Kertojan nuoresta iästä huolimatta, hän on havainnoiva ja luotettava. Kerronta kehittyy Leenan vanhennettua, joka tuo uusia sävyjä lapsenomaisin havaintoihin: ’’Kukat ja puut alkoivat saada eri nimiä. Ihmiset erilasia kasvoja ja onni hintalappuja. Äidin kuivissa käsissä oli viesti. Aloin miettiä miten hänen kumara selkänsä ja yhä pahenevat perheriidat liittyivät toisiinsa’’.

                 Miljööllä on tuotu esiin köyhyys ja tuloerot: ’’Hän antoi minun ymmärtää miten kaukana luokkakavereideni mainostamat aurinkoiset lomakohteet olivat. Ja hän kertoi, että useimmilla meillä Fridhemin asukkailla oli ruokakaupassa keltainen tilivihko’’.

Mielestäni kirja on kahtia jakautunut, jälkimmäisessä osassa alamäki jyrkkenee, ahdistuksen ja epätoivon taakka käy liian raskaaksi kantaa. Alkoholi ei enää riitä torjumaan todellisuutta: ’’ Hän kokosi mosaiikin punaisista, vihreistä, keltaisista ja valkoisista pillereistä. Hän ajatteli jättää minut vaille mahdollisuutta panna vastaan. Hänen itsemurhayrityksistä tuli arkeani.’’

Koulu, ystävät, uinti, uskonto, antabus ja katkaisuhoidot ovat Leenan elämän kannattelevia tekijöitä, jotka tuovat iloa ja helpotusta raittiisiin kausiin. Ryyppykausia ei pelasta mikään. Yhteiskunnan ulkopuolella elettäessä viranomaisista ei ole mitään hyötyä.

Mitä lapsi tuntee isää kohtaan, joka katkoo äidin kylkiluut, leipoo tälle ’’pannukakku mustelmia’’ vuosi toisensa jälkeen: ’’Istuin vartiossa öisin enkä uskaltanut nukahtaa. Entä jos isä tappaa äidin. Entä jos isä kuristaa minut.’’ Lopulta pelko äidin puolesta ei enää riitä, vaan myös Leena itse saa selkäänsä. Vanhempien nukuttua päänsä selväksi alkoholissa ja veressä uitetusta eilisestä ei puhu kukaan.

                 Romaani on kuin pallo, joka on alussa täynnä ilmaa uuden kodin myötä, mutta joka lähtee vyörymään loputtomaan alamäkeen. Alkoholi, sekakäyttö ja väkivalta puristavat ilmat pois pallosta. Kun päähenkilön vanhempien ryyppyputki käynnistyy käytetään toistoa taidokkaasti tehokeinona: ’’Isä teki aloitteen. Äiti ei pannut vastaan. Ryyppyputki alkoi viimeisenä päivänä, kun kaapit oli siivottu, leipäkori täytetty ja kaakao keitetty. Se tuli joka kerta järkytyksenä. Mutta tiesin tarkkaan milloin se alkoi. Kangaskassi pyörän tangossa, maitoviinilasit, äidin kiljunta ja yhä nopeammat liikkeet ja isä pää painuksissa. Kiroilu’’. Loppu jää avoimeksi, mutta siitä huolimatta se jättää selviytymistarinan maun suuhun.

Haiku

minä ja sinä
ystävykset läheiset
aina kahdestaan

Lauluruno

r-a-k-a-s

rakastuin mä luuseriin
en tiedä kuinka sanoisin sen paremmin
tahdon juuri tuollaisen
tilanne on sotkusempi ku tortilja
kun pyrin olee rakkauden ammattilainen
mutta äiti älä pelkää kyllä pidän itsestäin huolen
en haluu näyttää koulutodistusta luultavasti enemmän mä opin susta

anagrammi

Saara Tiri
Arasti Ari

Minä - Sinä runo

Kun kaipaan sinua, kaipaathan myös minua.
Älä sydäntäni pakasta, vaan ikuisesti rakasta.
Älä jätä yksin, koska sinusta tyksin.